Mitä tehdä, kun mies ei puhu?
Valinta puhua vähän vähemmän
voi olla preferenssin keveydestä ja rauhasta ilmentymä.
Seison puolesta.
Haluatko elää valiten omien toiveidesi mukaisesti, vai sen mukaisesti, mitä muut käskevät?
Sama tämän vähemmät sanat valitsevan miehen (/naisen/muun) suhteen.
Hänellä on oikeus vetää valitsemallaan politiikalla,
vaikka joku siinä vieressä ei hänen politiikastaan pidä.
Ongelma ei ole miehen.
Miehessä ei ole vikaa.
Hänellä on ongelma,
jonka paremmalta tuntuvat olemisen tilat ovat toisten tekemisten takana.
Ja hänellä, joka kuvittelee,
että itsellä on oikeus painostaa toista toimintaan, joka on vastoin tuon toisen preferenssejä.
Jokaisen tehtävä
on valita ja toimia linjassa omien preferenssiensä jälkeen.
Ja jokaisen velvollisuus on tavoittaa omat hyvältä tuntuvat olemisen tilat riippumatta siitä, mitä muut valitsevat olla, ilmentää, tehdä ja edustaa.
Minä seison mute-nappia käyttävien miesten puolesta.
Kuulun heihin.
Ja jos joku valitsisi pyrkiä "laittamaan minut puhumaan",
näkisin moisen position ottamisen epäkunnioittavuudessaan ei-hyväksyttävänä.
Puhumattoman miehen saa kyllä puhumaan.
Se menee hankkimalla tuon miehen kunnioitus,
ja tuosta kunnioitetun positiosta esittää pyynnön.
"No eipä tuo maksa mitään tästä nyt keskustella. Ja varsinkin jos siitä tulee sulle hyvä mieli, niin kaikin mokomin."
Jos toisen kunnioitusta ei ole siinä määrin, että voi esittää pyyntöjä, ja niihin vastataan,
hankalampi homma.
Sieltä ei-kunnioitetun tilasta voi yrittää huutaa esimerkiksi että "kunnioita minua!" — mutta kenenkään kunnioitusta ei ole koskaan saatu käskemällä kunnioitukseen.
Haluan kunnioituksesi.
Olenko itse suuntaasi kunnioittava?
Ilmennänkö kunnioitustani esimerkiksi sallimalla sinun olevan sellainen kuin olet,
vai ilmaisenko epäkunnioitusta ilmaisemalla sinun olevan viallinen, ja osoittamalla, että pyrkimykseni on muuttaa sinua, kun olet vääränlainen.
Et osaa olla niinkuin kuuluisi olla!
Elämäni puhumaton mies.
Haluan kunnioittaa valintaasi olla puhumatta.
Aion olla esimerkki kunnioituksesta.
Kunnioitukseni ei ole mitään pyhimykseyttä —
sillä on itseasiassa perin itsekäs tarkoitusperä:
Aion esimerkiksi kunnioituksesta käymisellä tilata kunnioitusta itseni suuntaan.
Haluan kunnioitusta.
Ja haluan hyväksyntää omana itsenäni.
Toivon molemminsuuntaisen kunnioituksen lisääntymisen välillämme johtavan tilaan,
jossa voimme esittää toisillemme pyyntöjä, ja toinen rakkaudesta ja kunnioituksesta mielellään niihin vastaa.
En aio osoitella virheitä sinussa.
En kiusata sinua ja minua yrittämällä vääntää sinua ja kovaa päätäsi (jota lujuutta, omaa tahtoa ja järkähtämättömyyttä, minä todellisuudessa suuresti arvostan) johonkin, mitä todella et halua.
Aion tuoda pöytään pyyteetöntä rakkautta
ja hyväksyntää,
toisen vapauden sallimista ja toisen autenttisen itsen ilmentämisen tukemista,
sillä niitä minäkin toivon.
En niiden ympäröimänä pääse koskaan elämään,
ellen niitä ensin tuo itse.
Minulla ei ole oikeutta
laittaa ketään puhumaan
ohi tämän oman tahdon.
Mutta minulla on oikeus
houkutella toisessa heräämään halua puhua.
Kysymys kuuluu:
Miten voin omalla toiminnallani edistää sitä,
että hänen on helppoa olla seurassani avoin,
ja
että hänessä on itsessään halua vastata minun toiveisiini.
Miten voin omalla toiminnallani vakiinnuttaa asemaani positiossa kunnioitettu,
jotta esittämäni pyynnöt tulisivat vastatuiksi.
Ihmisillä on käsitystä, että hiljaisuus, preferenssi pitää suunsa kiinni, korreloi pahoinvoinnin kanssa,
ja että hyvinvoiva ihminen olisi suu auki joka suuntaan.
Hiljaisuuden valitseminen voi liittyä ihan päinvastaiseen, kuin ahdistuneisuuteen ja pelkoon:
Rauhan preferenssiin,
keveyden preferenssiin,
projektiin omien rajoitteiden purkaminen,
suureksi kasvaminen.
Rauhaa preferoiva ihminen valitsee usein hiljaisuuden, sillä ihmisten välinen suullinen kanssakäyminen liittyy usein valtapainiin, johon osallistuminen, vierestä seuraaminenkin, verottaa omaa rauhaa. Kuka tietää totuuden, kuka teki oikein ja kuka väärin.
Ja itselleen vapautta luova ihminen voi tulla hyvin vähän osallistuvaksi siitä syystä,
että melkein mihin tahansa korvansa ja kielensä tässä maailmassa työntää,
siellä on tavaraa,
joka aktivoi rajoitteita,
joista ihminen on tietoisesti ohjelmoimassa itseään vapaaksi.
Keveyttä preferoiva taas voi skipata monet tilaisuudet suulliseen kommunikaatioon siksi,
että ihmisten suusta niin suurella todennäköisyydellä virtaa kaikkea sellaista,
mihin huomion kiinnittäminen kohottamisen sijaan laskee.
Keskusteluseura,
jonka kanssa käydyt keskustelut tekevät oman rajattomuuden, suuruuden ja keveyden helpommaksi —
harvinaista.
Ihmisestä on pikkuhiljaa tulossa enemmän ja enemmän telepaattinen.
Annetaan arvoa niille
jotka edustavat vähempiä sanoja.
Suurin osa ihmisistä on kovin kiinni siinä,
että kaikki informaatio pitää saada silmien tai korvien kautta tekstinä sisään.
Osa taas näkee, miten vanhaa maailmaa toisintavaa puhuminen on;
Miten sanat rajoittavat, ja miten meille tutut, oppimamme kielelliset ilmaisun tavat luovat rajoitusten maailmaa ja pienentävät ihmistä.
Sanattomuudessa olemme suurempia,
näemme ja ymmärrämme laajemmin.
Tulevaisuuden ihminen puhuu vähemmän
ja tietää enemmän.
Lopuksi:
Käytin tämän puheenvuoron lisätäkseni ymmärrystä ja sallivaa asennoitumista heitä kohtaan, jotka valitsevat välillä painaa mute-nappia.
Tämä ei ollut puheenvuoro puhumista ja suullista kommunikaatiota vastaan.
Puhuttua kieltä voi käyttää rakennukseksi.
Sitä voi käyttää kevennykseksi.
Sitä voi käyttää ymmärryksen lisäämiseksi.
Sitä voi käyttää esteiden purkamiseen.
Sitä voi käyttää rakkauden ilmaisemiseen.
Sitä voi käyttää rauhan lisäämiseen.
Sitä voi käyttää vapauden luomiseen.
Oletko vielä sähköpostilistallani?
Jos et, liity sivun alalaidasta! Saat 10 euron arvoisen lahjakortin, jonka voit käyttää mihin tahansa Holvistani löytyvään palveluun, kuten maanantain ryhmähoitoon! (Ma ryhmähoidon tiedot tulevat Holviin su-ma-yönä.)
Haluatko tukea rohkeudessa elää omien preferenssien mukaisesti?
Tervetuloa tutustumaan Kirjastoon!
