Eroon prokrastinaatiosta – Lopeta uskomasta, että se on vaikeaa

“Olen vahvistanut lykkäämisen taitoa jo niin paljon, että siitä on tullut ongelma.

En ryhdy siihen, minkä tiedän tärkeäksi.

Olen lykännyt jo niin paljon, että on tullut suorastaan ominaiseksi minulle, että en ryhdy, vaikka tiedän, että haluaisin, että kannattaisi, että niin olisi paras.

On tullut suorastaan ominaiseksi minulle.

Lykkääjyys on tatuoitunut minuun.”

Minkä haluan olevan ominaista minulle?

Ja miten reittiä haluan minulle ominaiseksi päätyvän minulle ominaiseksi päätyvän:

Vasten tahtoani, olenhan vain robotti pieni, korkeintaan oikkujensa perässä heiluva apina tai työnantajansa narunvetojen tahdissa tanssiva marionetti,

vai oman tahtoni ja tietoisen valintani läpi.

Onko se, mikä on ominaista minulle,

minun valitsemaa?

Millä tasolla

haluan pelata peliä ihmisenä oleminen?

Mitä haluan olla?

Haluan olla ihminen,

joka, kun tietää, mikä olisi itselle oikein ja parhaaksi,

toimii sen mukaisesti.

***

Mihin sellaiseen on menneisyyden minä jättänyt tarttumasta, mihin tarttumisen tiedän olevan minun parhaakseni?

Minkä kanssa hän aina odotti PAREMPIA PÄIVIÄ?

Vain huomatakseen, että odotellessa

naama vanhenee,

pää pessimististyy,

aloitekyky sen kuin heikkenee,

jaksaminen vähenee,

taloustilanne huononee,

sodan uhka kasvaa,

muisti heikkenee,

ja niin edelleen.

Huomenna voi olla paska päivä.

Ylihuomenna voi olla vielä paskempi päivä.

Kannatti jättää sinne.

***

Miksi aloitan tänään,

kun huomisesta en tiedä?

Siksi, että minun tehtäväni on olla sitä, mitä haluan olla.

Ilmentää ominaisuuksia ihmisen, jollainen ihminen haluan olla.

Lykkääjyys ei kuulu ominaisuuksiin ihmisen, jollainen haluan olla,

joten tuo ominaisuus ei voi päästä enää jatkoon.

Ei päiväksikään enää.

Siksi aloitan tänään.

Mikä voisi olla peruste valita vastoin sitä, minkä tiedän oikeaksi!

Minkä tahansa keksin,

en sitä hyvänen aika perusteena käytä!

Perustella nyt itseni vähemmän oikeaksi tietämääni!

Hyvänen aika!

Valinnassani ei paina se, mitä huomisesta ennustetaan. Povataanko sotaa tai pernaruttopandemia. Eikä se, mitä pessimistiminä on mieltä siitä, saanko aloittamaani jatkettua huomenna.

Tehtäväni on nyt olla sitä, mitä haluan olla.

Huominen on täynnä uusia nyttiä.

Jos ei huomisen minä pysty tekemään sitä, minkä tietää olevan oikein ja hänen parhaakseen,

on hänellä ongelma.

Onnea hänelle ongelmiensa ratkaisuun.

Ongelma ei ole tämän päivän minun.

Kieltäydyn ottamasta muiden ongelmia omikseni.

Muihin luen eilisen minät ja huomisen minät.

Muiden ongelmien kantajana en pystyisi, en jaksaisi, tänään olla sitä, mitä haluan olla.

Ja minulla olisi ISO ongelma:

Joutuisin elää elämäni ihmisenä, jollainen en halua olla.

Kieltäydyn ottamasta muiden ongelmia omikseni.

Muihin luen eilisen minät ja huomisen minät.

***

“Ei lykkäämisestä kuule päivässä pois opita.”

Ei sitten opi.

Omien rajoitustensa ja ongelmiensa elossapitäjä ja suojelija saa olla.

Ja saa ponnistella todistaakseen väärässäoleviksi kaikki,

jotka yrittävät väittää sinulla olevan toivoa.

***

Tämä on tärkeä konsepti:

Kun haluan muuttaa jotakin, minun kannattaa ostaa tarinoihin,

jotka saavat tuon muutosen näyttämään helpolta.

Ja olla ostamatta, kun joku tulee myymään “voi se on kuule vaikeaa”-levyä.

En halua enää olla lykkäilijä. Nyt en sitten voi olla korvat höröllä niihin suuntiin, joissa lauletaan sitä teosta, että “vanha koira ei opi uusia temppuja””, “muutos on hidasta”, “tämä on temperamenttipiirre ja temperamentti on pysyvä”, “ei tämän tason oman toiminnan ohjauksen taidoilla saa muutakaan”, ynnä muu pazka.

Olen tarinankertoja.

Käytän sitä, että olen tarinankertoja, edukseni.

Mitä voisin tarinoida tämän toivomani käyttäytymisen ympärillä, jotta saisin toivomani käyttäytymisen näyttämään luonnolliselta seuraavalta askeleelta minulle,

en miltään voimia vaativalta suurelta harppaukselta?

Yksi esimerkki:

Voin sanoa:

Lykkäämisessä on kyse oman toiminnan ohjauksesta.

Ei toiminnan ohjauksen puutteesta.

On harjoitettu taitoa kuljettaa oma huomio ja omat kädet pois siitä, mihin olisi halunnut tarttua.

Askeltaa yhtäälle, askeltaa toisaalle,

askeltaa päin, askeltaa kehää ympärillä –

askeltamista kaikki tyynni.

Ja kaikki tuo askellus on kysynyt aikaa ja voimavaroja.

En ole säästänyt aikaa ja voimavaroja lykkäämiselläni,

kuten olen itselleni kertonut.

Mutta valitsemalla olla lykkijä

olen hankkinut itselleni ahdistusta ja stressiä

sekä vaikeuttanut itseni kunnioittamista.

Kun ilmennän lykkijä-versiota minusta,

rokotan itsekunnioituspalkin täyteyttä.

Ja se jos mikä tulee kalliiksi!

Itsekunnioitus on itsevarmuuden siamilainen kaksossisar.

Ja itsevarmuus on tämän planeetan tärkein pelivaluutta.

***

Toisenlainen esimerkki liittyen kuvioon tarinoinko itselleni helpoksi vai vaikeaksi:

Masennus ei ole diagnoosi samalla tavalla kuin sellainen diagnoosi, joka kertoo sinulle, että kehossasi on tietty bakteeri tai virus. Masennus on oirekuvaustermi.

Voit saada “oikeuden käyttää tuota termiä”, kun alakulon päiviä on lomakkeiden mukaan kertynyt riittävästi.

“Diagnoosisi” vahvistaa vain sen, minkä jo tiesit: On tullut oltua alakuloinen siinä määrin, että emme pidä tätä enää niin sanotusti normaalina.

Mikä valtava ongelma liittyy tähän masennusdiagnoosiin?

Tuo diagnoosi palvelee ihmisillä PERUSTEENA TOIVOTUN (tai toivotun muutoksen) VAIKEUDEN PUOLESTA.

Diagnoosipaperin kantaja “on löytänyt syyn sille, miksi hän on alakuloinen”. (Virhe! Hän ei ole löytänyt sitä syytä!) Hän saattaa hyvinkin kokea, että hänen kuuluu olla nyt alakuloinen, onhan hänellä masennus! – Hän on ostanut tarinaan, joka kallistaa häntä alakulon puolelle. Tarinaan, joka pelaa toivotun vaikeammaksi näkemisen puolella.

No. Sitten hänelle annetaan lääke. No sehän sitten pelaa sen toivotun helppouden puolella:

Nyt kun on tämä lääke, minun kai kuuluu herätä paremmalla mielellä.

Ja niin usein käykin.

Kaikki hyvin.

Siihen saakka, että kolmen vuoden päästä hän haluaa luopua lääkkeestä, koska pippeli ei ole enää seisonut lääkkeen aloittamisen jälkeen ja uudenlaiset unen ongelmat ajoittuvat lääkkeen aloittamisen ajankohtaan.

Ja nyt, kun hän alkaa vieroittua lääkkeestä,

nyt on helvetti irti.

Ne vanhat alakulon syyt edelleen ovat,

mutta sitten kakun päälle on lisäksi saatu pitkän lääkkeenkäytön aiheuttamat haittavaikutukset,

ja nyt vielä vieroitusoireet.

Juhuuuu!

“En osta tarinoihin, jotka puhuvat toivotun vaikeuden puolesta.”

Haluan olla iloinen.

Tiedostan, että saatavilla on paljon paketteja toivotun vaikeuden puolesta: Äitinikään ei ole iloinen. Naapurinikaan ei ole iloinen. En ole koskaan ollut iloinen. Heilani on kylmennyt. Vuokra on noussut. Lääkäri sanoi 2018 että MASENNUSSAIRAS OLET.

TULEE PIMEÄ JA PAKKANEN.

Mitä voisi olla sellainen,

joka perustelisi minulle ilon helppoutta?

Mikä voisi olla minun placeboni iloa päin?

Mikä filosofia?

Mihin tapaan sitoutuminen?

Minkäpolitiikkaiset valinnat?

Millaisen elämäntavan omaavilla uskon ilon olevan lähempänä kuin minulla nyt?

Haluan olla toimeen tarttuva.

Millaisen elämäntavan omaavilla uskon toimeen tarttumisen olevan helpompaa kuin se minulle on ollut?

Mitä eroavat tavoiltaan ja ajatuksiltaan nämä kaksi versiota minusta:

Hän, jolle toimeen tarttuminen on helppoa,

ja hän, jolle se on vaikeaa?

Minä tykkään haastaa itseäni kysymyksellä olenko minä aikuinen ihminen vai enkö minä ole?

Toiminko nyt niin kuin tiedän haluavani toimia,

vai toisin – niin kuin lapsi, tai jonkin muun kädellislajin edustaja, jolla ei ole niin paljon valtaa yli oman itsensä, kuin aikuisella ihmisellä on?

Mitä minä tänään tekemilläni valinnoilla kerron itselleni olevani?

Mitä minä olen? –

Miksi minä omilla valinnoillani itseni aiheutan?

✨✨✨

Hyvä tulee!

(Muista: Itselle ikävästi puhuminen laskee hissiä,

ja mitä alempana on, sitä vähemmän on voimavaroja käytössä.

Ja mitä vähemmän on voimavaroja käytössä,

sitä vaikeampaa on katsoa oman ajattelun ja oman tekemisen perään ja linjata niitä preferenssiensä ja visionsa kanssa.)