Yksi kysymys, jota kysyn itseltäni jatkuvasti. – Ja joka saa minut levolliseksi.

Tämä kysymys on: Jos olen ihan rehellinen...

Siinä ei ole kysymysmerkkiä, mutta se, mitä siinä ei sanota, se kysyy.

Jos olen ihan rehellinen, niin.

Aina kun tunnustan itselleni,

että jos olen ihan rehellinen, niin,

se on levollisuuden pussiin.

Jos olen ihan rehellinen,

en halua mennä.

Jos olen ihan rehellinen,

haluan tehdä tämän paremmin.

Jos olen ihan rehellinen,

haluan kurottaa tuonne.

Jos olen ihan rehellinen,

tämä seikka painaa tässä kuviossa.

Jos olen ihan rehellinen,

jos en mieti mitään muuta, kuin sitä,

minkä kaikista mieluiten valitsisin,

niin tämän minä valitsisin.

Jos olen ihan rehellinen.

Ja miksi olisin koskaan mitään muuta.

Itseni kanssa.

Jannelle voin välillä olla olematta 100 % rehellinen sanoissani,

koska jos olen ihan rehellinen,

minua ei kiinnosta nähdä miten hän reagoi,

jos olen ihan rehellinen.

Jos olen ihan rehellinen,

uskon minuun.

Jos olen ihan rehellinen,

uskon siihen, että kun omistan aikani asioille, joille aikani haluan omistaa,

saan elämisen kuluni katettua.

Jos olen ihan rehellinen itselleni,

en pidä itseäni keskivertona.

Mutta parempana.

Miksi väittäisin itselleni näkeväni toisella tavalla kuin näen.

“Ei saa olla ylpeä”?

Jos olen ihan rehellinen,

olen ihan mielelläni ylpeä.