Mennäkö riskillä vai valitsenko turvan? – Turvallisen valitseminen voi kostautua montaa kautta

Meneminen voi olla riski.

Mutta menemättä jättäminen – eikö siihenkin liity riskejä.

Rahan kiinnittäminen osakkeisiin on riski. Mutta rahan sellaisenaan säilöminen, puhumattakaan siitä, että ei säästä tai investoi ollenkaan – valtava riski.

Hyppääminen voi olla riski.

Mutta mikä runsaus riskejä liittyy siihen tiehen, jossa ei hypännyt lainkaan!

Suoraan puhuminen voi olla riski.

Mutta puhua vähän sinne päin?

En edes uskaltaisi kokeilla.

"Riskaapeli."

"Turvallinen."

Kumpi oli kampi?

*

Kun riskin ottaa tietoisesti, siitä saa positiivista jännitystä. Ja mies tippuu jaloilleen, kävi miten kävi, sillä hän tietää, että itse valitsi, itse riskeerasi, ja hän tiesi, mitä voi käydä.

Panu valitsi "turvallisen". Ja tämän turvallisen riskit sitten eräänä päivänä realisoituvat hänelle. Tippuuko Panu kuinka jaloilleen? Ei jaloilleen ollenkaan. Panu on Kavalan Maailman Uhri ja Panua itkettää pitkään. Ei lohduta edes se, että oli riskin tuomaa positiivista jännitystä ainakin tovi tuossa, nimittäin ei ollut. Oli "turvaa", joka oli tullut valituksi vähemmän preferoituna vaihtoehtona, kun ei ollut uskallusta valita preferenssien mukaan, sillä preferoidulla tiellä näkyi RISKEJÄ. Ei ollut positiivista jännitystä. Oli Vähän harmitti koko matkan, kun ei sitä toivottua ja enemmän kiehtovaa uskaltanut valita.

Riskejä on kaikilla teillä. Kummalla tiellä haluan riskejä sietää: Toivotulla vai ei-toivotulla?

Omien toiveiden jälkeen valitseminen on siksi tulemista, kuka on: joka tuntuu hyvältä, helpolta ja luontevalta olla.

Miten tulla rohkeammaksi?

Olemme luoneet tarinan, että omia toiveita kunnioittava elämisen tapa vaatii rohkeutta. Mutta, kun tarkastellaan, mikä hinta siitä maksetaan, kun omia toiveita ei seuraa, kun todella mietitään, kuinka inhottavaksi ja epämiellyttäväksi elämä voi muotoutua, jos omia toiveita ei valinnanteon paikoissa kunnioita, omien toiveiden kunnioittaminen alkaa näyttää ainoalta vaihtoehdolta. Ei se mitään rohkeutta tarvitse enää. Turva näyttäytyykin olevan siellä päin. Rohkeutta vaatisi se, että jatkaisi kaasu pohjassa kohti sitä betoniseinää, mikä omia toiveita laiminlyövien valintojen sarjan tiellä jossakin kohtaa väistämättä tulee vastaan.

Mitä jos se omien vetojen seuraaminen vaatiikin vähemmän rohkeutta

ja onkin helpompi tie

kuin pusertaa itseään muotteihin ja huoneisiin, joihin ei sovi.

***