En ole korjaamassa tätä maailmaa
En halua kuulla virheistä tässä maailmassa.
En siitä,
mitä pahaa voi tapahtua
kun tuo ja tuo nyt kähmivät tuolla, ison rahan ihmiset ja valtaapitävät.
En ole kiinnostunut hankkimaan itseäni huoleen,
mutta enempään keveyteen.
Korjauskohteet maailmassa vai meemit?
Meemit.
Korjauskohteet maailmassa vai leikkirahalla asuntojen osteleminen?
Leikkirahalla asuntojen osteleminen.
Korjauskohteet maailmassa vai parittelu?
Parittelu.
Korjauskohteet maailmassa vai kivet ja kristallit?
Kivet ja kristallit.
Ja en ole kiinnostunut värittämään kuvaani ihmisistä nykyistäkin negatiivisemmaksi.
Jos tietäisitte, kuinka epä-ylevä käsitys minulla ihmislajista on, ei tarvitsisi sanoa enempää.
Olen tässä kohtaa elämääni mieluummin sen perässä, mikä värittää kuvaani ihmisistä kauniimmaksi,
kuin sen perässä,
mikä
mahdollisesti
jälleen muistuttaa siitä,
että vittu.
En ole täällä korjaamassa tätä maailmaa.
Olen virittämässä itseäni kohti todellisuutta, jossa haluan elää,
ja tähän kuuluu olennaisesti
huolehtia siitä,
että se, mitä huomiseeni en halua,
ei takkini liepeeseen jälkeä tee.
Mihin osallistun, siihen liityn,
sille sanon “tahdon, haluan samaa huomista sinun kanssasi”.
Mietin, mihin osallistun.
Pysyn käden matkan päästä tästä maailmasta.
Liityn niihin ihmisiin, jotka ovat jalat irti maasta,
jotka eivät ole kiinnostuneita “todellisuudesta”,
vaan itsen virittämisestä toivottua todellisuutta vastaamaan.
Olkoon paha maailma.
Ei liity minuun.
Ostan huomiseen,
jossa kaikki käy hyvin.
Ja vaikka ei kävisikään, mitä sitten —
sillä minä tiedän,
että minulle
aina
kaikki käy hyvin.
Ja minä tiedän, että jokaisella on mahdollisuus hankkia itsensä samaan tilaan,
samaan rauhaan ja varmuuteen.
En tunne harteillani painoa siitä,
että ketään pitäisi pelastaa
huolesta tai pelosta
tai yhtään mistään.
Jokainen pelastuu kyllä ennen pitkää,
jos edes tarvitsee,
sillä hyvinhän voi olla,
että niin kuin yhden koti on valkeassa
toisen se on mustassa.
Eli:
Jos jokaisen tulee päätyä valkoiseen,
luotan systeemiin:
Siihen, että jokainen sinne ennen pitkää päätyy
ilman, että minun tarvitsee ketään olla mihinkään kiskomassa.
Ja jos yhden pitää päätyä mustaan ja toisen valkoiseen,
mikä minä olen jälleen ketään kiskomaan minnekään:
Enhän voi tietää, kenen kuuluu päätyä mihinkin laitaan.
Olen koskematta.
Olen puuttumatta.
Tänään maistoin espressoa kermavaahdolla ja hunajalla.
Kävin uudella rannalla.
Aloin kalliimmaksi.
Välitin ryhmähoidon, jossa tunsin itsekin suuren rakkauden läsnäolon.
Huomenna aurinko varmasti nousee.
Sitä emme tiedä,
yltävätkö sen säteet maahan saakka
vai jäävätkö saastepilveen tai räjähdyksen nostattamaan tomuun.
Tänään sen säteet vielä ylsivät.
Osuivat ihoon saakka.
Tuottivat tuntemuksia.
Niitä varten tänne tulin.
