Asia, jota pidän epäeettisenä verkostomarkkinointipiirien kulttuurissa
Annetaanko uudelle verkostomarkkinointi”piiriin” mukaan tulijalle todenmukainen kuva tuloista ja menoista (aika ja raha)?
Pitää esittää, että on varakkaampi kuin on,
sillä jos ihmiset näkisivät että olen persaukinen, kukaan ei tulisi minun alleni pyramidiin ja se tietäisi sekä persaukisuuteni että ilmaisen työn tekemisen jatkumista, ja sitähän minä en halua!
Jotta saadaan muita mukaan piiriin, paljolti korvauksetta myymään jonkun toisen firman tuotetta,
täytyy kyetä näyttämään ulospäin, että on varakas. Pitää syödä ravintolassa piiriin kuuluvien kavereiden kanssa, pitää osallistua piirien pippaloihin ja ulkomaanmatkoille.
Hän, joka ehkä harkitsee mukaan lähtemistä, näkee asian niin,
että tuossa on glamouria mitä minun elämästäni puuttuu,
tuolla tavalla ravintoloissa ja kaikkea,
olisipa minullakin varaa,
ja sitten kun tullaan sanomaan:
Osta tästä hyvä tuote,
maksaa miljoonan,
mutta käytännössä tämä on ilmainen,
sillä jos liityt piiriimme, jossa syödään ravintoloissa,
ja kerrot ihmisille tästä tuotteesta,
niin kohta tätä ostetaan sinulta, ja SINÄ SAAT RAHAA, mikä käytännössä kattaa tämän tuotteen hinnan, ja vielä voi jäädä ylikin!
Eli sait tämän helvetin kalliin tuotteen ja vielä rahaa kaupan päälle!
Hankala on sanoa ei.
Mitä ei kerrota?
Sitä, että ravintolassa maksat ihan itse.
Sitä, että teet satoja ellet tuhansia tunteja ilmaista työtä ennen kuin saat penniäkään.
Sitä, että nuo sadat ja tuhannet tunnit ovat pois kaikesta muusta:
mikä kaikki muu käsittää kaikki muut miljoonat tiet, joilla tuo ihminen voisi olla tuloja hankkimassa
ja saavuttamassa asioita, joita hän elämältä haluaa.
Piirin toimintaan investoidaan valtavasti aikaa.
Onko aika ilmaista?
Aika on mittaamattoman arvosta.
Sitä samaa aikaa
voisi olla käyttämässä ihan mihin vain.
Juuri siihen,
juuri siihen
mitä tuo ihminen kaikista eniten tässä maailmassa tehdä rakastaa.
Mihin ikinä aikani valitsen investoida,
mille ikinä sanon kyllä,
tuolla kyllällä sanon ei kaikelle muulle mitä sillä samalla ajalla voisin olla tekemässä.
Jos piirissä mukana oleminen tuottaa rahaa,
hyvä diili silloin.
(Jos mukaan on lähdetty rahan takia.
Mukaan voidaan lähteä vaikkapa sosiaalisista syistä:
Haluan mukaan! Haluan seuraa, ihmisiä ympärille.
Ja kun on päässyt mukaan ja saanut nuo ihmiset ympärille,
tavoite saavutettu — Hyvä diili!)
Mutta jos mukaan lähdettiin rahan takia,
onko hyvä diili,
jos se oma palkka on jossakin vuosien päässä.
Paljonko siihen mennessä on
1) tehty ILMAISTA työtä toiselle
2) käytetty rahaa piirin pippaloihin ja matkoihin — ja sen näyttämiseen somessa, että katsokaa, rahaa on, olenhan mukana piirissä, kannattaisi sinunkin.
Huijaamisen vieno tuoksu tuntuu minun nenääni siinä,
jos ihmisten mukaansaamiseksi luodaan kuvaa, että tämä muuten tuottaa,
vaikka ei tuottaisi.
Lähtisivätkö ihmiset mukaan,
jos heille välitettäisiin totuudenmukainen kuva siitä,
kuinka paljon mukana olevat työllä tienaavat.
“Minä, Raili, olen nyt myynyt tätä tuotetta kolme vuotta. Saan tästä tuloja x euroa kuukaudessa. Ainaani tähän sijoitan kuukaudessa määrän x. Omaa rahaani mukana oloon käytän kuukaudessa x euroa.”
Siksi sitä ei kerrota.
Ymmärrän miksi niin tehdään:
Olen sijoittanut tähän valtavasti aikaa
ja jopa rahaa.
On pakko, pakko, pakko saada itseni alle väkeä.
Muuten kaikki laittamani oli hukkaan heitettyä.
Perääntyminen kuviosta ei ole vaihtoehto.
Olen sijoittanut tähän jo niin paljon. Sen sijaan, että perääntyisin, laitan kaiken peliin!
Rykäistään, suoristetaan kaulukset,
ja mennään taas.
“Tässä on ihan valtava tulojen potentiaali!”
On varmasti.
Mutta tunteeko kukaan ketään, joka olisi sen potentiaalin, todistetusti, saanut realisoitua?
Onko se vauraus, mikä näkyy, sillä työllä saatu,
vai ollaanko toisaalla töissä
ja osana sitä joukkoa, jotka vain uskovat, että kyllä tämä vielä joku päivä tuloutuu.
Ja ne isojen myyntien kaverit Amerikassa:
Heillä on vähän eri kokoiset yleisöt ja markkinat siellä.
HOWEVER.
Ei tämä ole mikään verkostomarkkinoinnin “oma synti”. Milläpä alalla ei alalle houkuteltaisi vähän kaunistelluin kuvin?
Kuka lääkäri tietää, ennen kuin työssä todella on sisällä, mitä työ on ja vaatii?
Ei ainakaan se nuori brasilialaislääkäri, joka juuri teki itsemurhan työpaikkansa vessassa ympärivuorokautisen työvuoron väsyttämänä.
Kerrotaanko me opettajat kovin suureen ääneen siitä, mitä työ myös on? Siitä, että me teemme sen matalan palkkamme eteen töitä aamusta iltaan.
Siitä, että kun olemme kaikkemme antaneet, tehneet työmme parhaalla mahdollisella tavalla,
ei minkäänlaista kiitosta mistään, mutta pahimmillaan kiusaamista oppilaiden suunnasta
ja ymmärtämättömien vanhempien varomattomia, satuttavia palautteita.
Kertovatko lakimiehet kaikille alalla aikoville, miten kuormittavaa on kaikki se negatiivisuus. Riitelyä, tyhjänpäiväistä vääntämistä, psyykkisesti epävakaa tuolla ja psyykkisesti epävakaa täällä ja juristiparka, kuormituksensa kanssa hyvin lähellä psyykkisesti erittäin epävakaata itsekin, siinä välissä.
Jokaisella alalla näytetään vähän kauniimpaa kuvaa ulospäin.
Onkin tärkeää mennä sen perässä,
mitä itse haluaa tehdä,
ei sen perässä, mistä kuuluu vakuuttavin myyntipuhe,
tai sen perässä,
mitä kerrotaan siitä,
mitä alalla tienataan.
Kun on mennyt sen perässä,
mitä haluaa tehdä,
pelissä olevat vastukset tuntuvat yllättävän vähänä kipuna.
Jos sen sijaan on päätynyt mukaan johonkin peliin, jossa ei ole ihan varma, haluaako siellä olla,
ja sitten siellä tulee vastuksia ja raskautta:
Se ei ole ihan vähää kipua.
Omat pelinsä oman tahdon jälkeen valinnut suorastaan elävöittyy vastuksista.
Muiden peleissä hittejä otettaessa uuvutaan ja katkeroidutaan.
Jos tunnen voimakasta halua myydä osana verkostoa jotakin tuotetta,
silloin sitä päin on mentävä.
Jos tunnen voimakasta halua ryhtyä lääkäriksi, silloin sitä päin on mentävä.
Jos tunnen voimakasta halua irtisanoa asuntoni ja lähteä valokuvaamaan erämaita asuen autiotuvissa,
silloin sitä päin on mentävä.
Jos jollakin on valintani suhteen nokan koputtamista,
siinäpä nokkaansa koputtaa.
Marketista saa laastaria, jos niin kovasti koputtaa että iho rikkoontuu.
Ei minun asiani millään tavalla.
Jokainen saa tehdä mitä haluaa.
***
Ja toinen however:
Kirjoitin tuolla siitä, miten verkostomarkkinoinnissa ennen tulojen virtaamista tilille pitää tehdä valtavasti ilmaista työtä.
Tämäkään ei ole mikään verkostomarkkinoinnin “erityispiirre”: Sama on joka alalla.
Meidän tutkintomme ovat “ilmaista työtä” ennen ensimmäistä palkkaa. Lukio ja maisterintutkinto: kahdeksan (!!!!!) VUOTTA ilmaista työtä ilman palkkaa, ja vieläpä opintolainat kaupanpäälle!
Mitä tahansa ihminen ryhtyy tekemään, hän ensin opiskelee ja harjoittelee, investoi aikaansa, ennenkuin mitään ilmestyy tilille.
Ei tule mieleen yhtään alaa, millä voisi suoraa, lainkaan investoimatta aikaa opiskeluun ja harjoitteluun, mennä tienaamaan.
(Paitsi ehkä lentoyhtiöiden matkustamohenkilökunta? Eikö heillä ole palkallinen koulutus. Maybe.)
***
Myös minä näen verkostomarkkinointi”piirien” kulttuurissa paljon hyvää.
Ympäröivään kulttuuriin verrattuna hyvin poikkeuksellinen unelmointiin kannustavuus,
tsemppaava ilmapiiri,
ihmisenä kasvun ja uusien taitojen oppimisen mahdollisuudet,
mahdollisuus päästä koulutuksiin ja paikkoihin,
joihin tuo ihminen ei välttämättä muuten menisi.
Piiri voi olla ovi maailmaan.
Vieteri, joka heittää pienestä boksista ulos kasvuun, uuteen,
raikkaaseen ilmaan.
***
Saa tehdä mitä haluaa.
On äärimmäisen tärkeää tehdä mitä haluaa.
***
Aloitin otsikolla “Asia, mitä pidän epäeettisenä verostomarkkinointipiirien kulttuurissa”.
Palattiin samaan asiaan, mistä kirjoitin artikkelissa “Äiti, en halua mennä töihin.”
Meille myydään kaunisteltuja kuvia työelämästä, eri aloista, eri tehtävistä.
Meitä huijataan.
Kuka huijaa?
Me jokainen.
Jokainen meistä näitä sanoja nyt lukiessa voi nähdä itsessään,
miten on osallistunut kaunistellun kuvan luomiseen jostakin alasta.
Ja onko se väärin?
Onko väärin se, että emme jatkuvasti huuda siitä, että ala, millä teen töitä, ei ole puhdas paratiisi?
Onko väärin, että emme juokse ovelle käännyttämään alalle tulijoita pois?
Ei se ole väärin.
On jokaisen oikeus pitää oma huomio hyvässä.
On jokaisen oikeus keventää omaa elämää ja omia päiviään muistuttamalla itseään hyvästä omassa elämässä ja omassa työssä.
On jokaisen oikeus nauttia ravintolaillallisista hyvässä seurassa ja postata siitä someen.
Sillä uudella alalle tulijalla voi itse asiassa olla paremmat mahdollisuudet luoda oma todellisuutensa tuolla alalla muita kevyemmäksi,
jos häntä ei ole ennalta ohjelmoitu pitämään alaan automaattisesti kuuluvana sitä kuormittavaa,
mitä muut tuolla alalla kokevat.
Uusi alalle tuleva voikin todeta:
Hyi mitä shittiä tässä teidän kulttuurissa, ilmapiirissä, tavoissa toimia on! En osta tätä! Tulen pelaamaan tätä toisella tavalla.
Ja sitten hän pelaa toisella tavalla.
Todistaa ihmisen olevan oman todellisuutensa luoja.
Mille tahansa tielle valitsen entrata
valitsen tehdä tuosta tiestä itselleni palvelevan.
Ei mitään väliä sillä,
mitä muille tuolla tiellä on tapahtunut, kuinka he ovat voineet,
ja kuinka hyvin he ovat onnistuneet pääsemään sinne, minne ovat tuota tietä reittinä käyttäneet.
Minä osaan viihtyä valitsemillani teillä.
Minä osaan kotiuttaa hyötyä valitsemistani teistä.
Minä osaan tehdä valitsemistani teistä
itselleni aina oikeat.
