22
Onnellisuuteni esteet [Joiden yli nyt kävelen!]
Mä ajattelen, että hoidossa voidaan tietyn uskomuksen ja ajattelun tapojen energeettistä tukikepistöä murtaa, ja se parakki sitten kaatuu: Sillä ei enää ole elämän edellytyksiä, sen olemassaolo on tehty mahdottomaksi.
Me jokainen perustellaan itsellemme onnettomuutta:
Vaikea tässä nyt on olla onnellinen, koska […].
Olisin onnellinen, ellei […].
Mikä sun koska on?
Tänään ammumme valopyssyllä noita syitä päin. — Pyydämme ei-fyysisiltä voimilta jeesiä.
Miten valo noihin asioihimme puree? Mitä se auttaa? Tuomalla ymmärrystä, oivalluksia. Tekemällä näkyväksi, hoksauttamalla, että aivan, tätäkinhän minä olen pitänyt onnellisuuden ja minun välissä. Tajuntamme laajenee. Yhtäkkiä ymmärrämme enemmän.
Ja kaikki sellainen energia, joka taivuttaa meitä kokemaan, että onnellisuus ei kuulu meille, emme ansaitse, ei ole mahdollista minulle, se saa tänään kyytiä.
Voimien koskettama ei tunne itseään raukaksi eikä pieneksi. Hän tuntee kätensä ratissa: Aivan. Minähän voin Alkaa vaikka onnelliseksi!
Puhelun kautta käydään hoitoon. Käytetään hetki siinä alussa siihen, että tehdään näkyväksi käyttämiäsi perusteita onnen ja sinun välissä, ennen kuin sitten lähetämme ne kierrätyskeskukseen!
Tervetuloa!
