Synnytyksen jälkeinen masennus – Mitkä tekijät sille altistavat?
Masennusdiagnoosi ei selitä masennusta
“Minulla diagnosoitiin masennus. Huh! Se selittää kaiken!”
Ei selitä mitään. Masennusdiagnoosi ei selitä oireita. Se kertoo vain, että niitä on. Ja sehän tiedettiin jo ennen diagnoosia.
Tutkijat Jani Kajanoja ja Jussi Valtonen ovat kirjoittaneet siitä, miten monet asiantuntijaverkkosivut esittävät masennuksen diagnoosin tavalla, joka saattaa johdattaa lukijoita uskomaan, että diagnoosi selittää masennuksen syyt. ”Masennuksen esittäminen yhtenäisenä sairautena, joka aiheuttaa masennusoireita, on kehäpäätelmä, joka hämärtää ymmärrystämme mielenterveysongelmien luonteesta ja vaikeuttaa ihmisten mahdollisuuksia ymmärtää kärsimystään”, Katajanoja sanoo Helsingin Sanomille. ”On tärkeää oppia jäljittämään, mistä omat tunteet johtuvat. Muuten on vaikea reagoida vaikeuksiin tarkoituksenmukaisesti”, sanoo Valtonen.
Kun synnyttäneen äidin mieleala laskee pitkäksi aikaa, tällä voidaan diagnosoida masennus. Masennus ei siis ollut selitys oireille. Jokin muu altistaa sille, että mielialan pitäminen korkealla on tullut yhtäkkiä tavallista haastavammaksi, jopa mahdottomaksi. Tässä jutussa nostamme esiin muutamia seikkoja, jotka voivat kontribuoida siihen, että synnyttänyt äiti kärsii poikkeuksellisen sitkeästä mielialan laskusta.
Synnytyksen jälkeiset mielialaa kuormittavat tekijät masennuksen riskitekijöinä
Liikunnan puute: Synnytyksen jälkeen monet äidit eivät pysty heti palaamaan normaaliin liikuntaan, erityisesti, jos synnytyksessä on ollut komplikaatioita tai jos toipuminen on hidasta. Liikunnalla on todettu olevan merkittävä vaikutus mielialaan ja sen on osoitettu vähentävän masennusoireita. Kun mahdollisuus liikuntaan on rajoitettua, se voi osaltaan altistaa mielialan laskulle.
Sosiaalisen elämän puute: Synnytyksen jälkeen äidit saattavat kokea sosiaalisen elämän vähentymistä. Vauva sitoo kotiin ja vie aikaa ja energiaa, ja voimavaroja aktiivisen sosiaalisen elämän ylläpitämiseen on vähemmän. Sosiaalisten kontaktien puute voi kontribuoida mielialan laskuun.
Antibioottikuurit: Jos synnytyksen jälkeen joudutaan käyttämään antibiootteja esimerkiksi infektioiden vuoksi, tämä voi vaikuttaa suoliston mikrobistoon ja siten myös mielialaan. Suoliston mikrobistolla on merkittävä rooli välittäjäaineiden tuotannossa – Esimerkiksi serotoniinista jopa 90% muodostuu suolistossa – ja suoliston mikrobiston tila vaikuttaakin aivojen toimintaan.
Unen laadun heikkeneminen: Vauva-aika altistaa univajeelle. Huonosti nukutut yöt ovatkin yksi keskeisimmistä raskaudenjälkeisen masennuksen riskitekijöistä. Tutkimukset osoittavat, että univaje ja huono unen laatu voivat merkittävästi laskea mielialaa.
Muut riskitekijät vauva-aikana:
Hormonaaliset muutokset: Synnytyksen jälkeen tapahtuvat hormonaaliset muutokset voivat vaikuttaa mielialaan. Estrogeenin ja progesteronin tasot laskevat nopeasti, mikä voi altistaa mielialan laskulle.
Fyysinen toipuminen, mahdolliset kivut: Jos synnytys on ollut vaikea tai siitä on seurannut komplikaatioita, fyysiset kivut ja rajoitteet voivat vaikuttaa negatiivisesti mielialaan ja vaikeuttaa palautumista.
Psyykkiset paineet ja korkeat odotukset: Monet äidit kokevat suurta painetta liittyen hyvänä äitinä oloon. Tällainen psykologinen paine ei hyvinvointia lisää.
Mahdolliset taloudelliset haasteet ja elämänmuutokset: Uuden perheenjäsenen myötä elämään voi tulla taloudellisia huolia tai suuria muutoksia elämänrytmiin ja -tyyliin, jotka muutokset voivat stressata ja kuormittaa vanhempia. Myös parisuhde voi muuttua merkittävästi, mikä voi tuoda muassaan psykologista kärsimystäkin.