Vai sittenkin niin, että yhtä rakastamaansa lasta Jumala kurittaa,

ja toista rakastamaansa lasta Jumala vie Disney Worldiin, Pariisiin, Mykonokselle ja mitä mukavimpiin pippaloihin,

onnesta onneen –

Riippuen siitä, miten rakkauden kohde odottaa Jumalan rakkauden ilmenevän.

Jumalan tarkoitus on aina välittää kokemusta rakastettuna olemisesta. Ja eri yksilöille sitä täytyy toimittaa eri muodossa, koska eri yksilöt tulkitsevat eri asiat Jumalan rakkaudeksi.

Jos olen siinä ymmärryksessä ja odotuksessa, että Jumalan rakkaus ilmenee kurituksessa,

ja kun menee oikein päin seiniä, koen olevani erityisesti Jumalan rakastama,

eikö tuntuisi ymmärrettävältä, että Jumala, Iso Osa minua ja kaikki muu — Kaikkeus — joka haluaa viestittää minulle pyyteetöntä rakkautta,

viestisi sitä nimenomaan tuolla kielellä, jota minä ymmärrän.

Voisinko linjata niin,

että haluan kokea olevani ei-fyysisestä tuettu muulla rakkauden kielellä, kuin raipalla?

Voisinko valita odottaa,

että Jumalan rakkaus minua päin

on kauniita asioita, helppoutta ja myötäisiä tuulia?

Voisinko tietoisesti irtisanoutua viimeisistäkin rippeistä sellaista käsitystä,

että ihminen on vähemmän ei-fyysisestä rakastettu ja tuettu,

jos elämä ei muistuta Jobin tarinaa?