Osaanko viettää onnellisia päiviä?

Osaanko nauttia päivästä stressaamatta mistään?

Osaanko luottaa, että asiat järjestyvät?

Osaanko astua ulos tilasta,

jossa tunnen painetta tehdä rahaa huomista varten;

elää kuin tänään olisi se huominen, jota varten pähkinöitä on kerätty,

se eläkepäivä, kun saa istua,

ostaa lasillisen,

katsella ihmisiä,

silittää koiraa,

täyttää ristikkoa,

syödä ajan kanssa,

käydä siellä, missä jo jonkin aikaa on halunnut käydä.

Tehdä päivästä mukavalta tuntuvien asioiden sarjan.

En stressaa siitä, mitä varastoin tänään.

Sen sijaan, että varastoin huomiselle, toin huomisen tähän päivään.

Tänään olin perillä.

Ja tuossa perillä olemisen tilassa

petasin perillä olemisen tilaa myös huomiselle.

Valitsen uskoa niin.

Valitsen asettaa tavoitteekseni olla eläkkeellä mahdollisimman monena päivänä.

Olkoon maailmassa korjattavaa.

Minä korjaan elämällä jo tänään sitä maailmaa, josta unelmoin.

Sallin itselleni tänään sellaisen päivän,

joita päiviä varten olen rakentanut ja säästänyt,

harjoitellut keveyttä,

huomion kiinnittämistä hyvään,

joita varten olen ostanut kauniita vaatteita

ja pitänyt itsestäni huolen.

Tämä on päivä, kun en valmistaudu elämiseen, vaan

elän.

Kirjaston 20-osainen juttusarja Mukavien päivien taito vie syvemmälle tähän aiheeseen!