On pelkoja, jotka suojelevat ja näin palvelevat. Ja sitten on pelkoja, jotka eivät palvele suojelijana, mutta toimivat haittana: rajoittavat, estävät elämästä sellaista elämää, kuin ihminen haluaisi, ja tummentavat päiviä: Rokottavat elämän hyvyyttä.

Tässä keskitymme näihin jälkimmäisiin.

Mitä pelko on

Jaan yhden konseptin pelon selättämiseen.

Yritän olla ympäröimättä tätä sadalla muulla ajatuksella ja konseptilla,

jottei tämä hukkuisi joukkoon.

Valitsemme antaa tälle konseptille nyt huomiota,

ja tarkastella, josko sen idea olisi sovellettavissa omiin pelkoihimme.

Pelko on emotionaalinen seuraus siitä, vaste sille, kun mielessämme elämme skenaariota, jota emme preferoi.

Jos näin on, ovi ulos on kovin lähellä:

Minun on mahdollista olla ajattelematta sitä skenaariota, jota en preferoi!

Minun on mahdollisuus OLLA SÄIKYTTELEMÄTTÄ ITSEÄNI SOITTAMALLA KAUHUELOKUVIA MIELENI YKSITYISTEATTERISSA.

Ja tullaan sen kysymyksen äärelle,

onko minulla kykyä ohjata ajatteluani.

Missä tasolla olen tässä lajissa.

Jos pelkään köyhyyttä, minun ei tarvitse etsiä avainta sieltä, että miten nyt opin rakastamaan köyhyyttä niin, että ajatus siitä ei enää pelota.

SAAN SALLIA, SALLIN, ITSELLENI PREFERENSSINI. En pidä köyhyydestä. En halua köyhyyttä.

And now what?

Koska en sitä halua,

ja koska sitä sisältävän elämän katseleminen mielessäni tuntuu epämiellyttävältä ja herättää pelkoa,

valitsen olla ajattelematta köyhyyttä tulevaisuuteeni.

Simple as that!

And we say:

NOOOOOO, IT CAN’T BE THAT SIMPLE!

FEAR IS A COMPLICATED ISSUE!

Ihminen haluaa aina hankalia malleja.

Ja kun hankalan saa, hän sanoo: Liian hankalaa, en minä tällaista saa laitettua käytäntöön.

Kun ihminen saa helpon kaavan, hän sanoo:

Epäilyttävää! Ei voi olla näin helppoa! Antakaa minulle hankalampi kaava!

Konsepti, joka auttaa vapautumaan peloista

Here is the formula,

ota tai jätä:

Pelko on emotionaalinen seuraus siitä, vaste sille, kun mielessni elän skenaariota, jota en preferoi.

Hyödynnän pelkoa sen kertojana, mitä minä preferoin ja haluan, ja mitä en.

Ja kun olen pelkoa apurinani selvittänyt, mitä haluan,

teen seuraavaa:

Sitoudun siihen, että käsi kädessä vetovoiman lain kanssa käyn luomaan toivottuja skenaarioita todeksi.

En anna mieleni televisiossa ruutuaikaa skenaarioille, joissa pelkoni kävi toteen.

Minä tiedän mitkä skenaariot toteen haluan, ja NIILLE varaan ruutuajan.

Pronto!

Pelkään pimeää

No. Sitten on pelkoja,

kuten pimeän pelko,

joiden kohdalla herää kysymys: Miten tämä kaava tähän pelkoon sopii.

On pimeää, ja minua pelottaa!

Jos tarkastellaan, mitä ohjelmaa mielen televisio soitti juuri siinä kohdassa, kun pelko alkoi käynnistyä,

eikö ole aika usein niin,

että mietittiin, mitä pahaa tässä pimeässä voi tapahtua.

Tuolta pimeästä kohta ilmestyy hahmo.

Joku kohta koputtaa ikkunaan ja minä olen yksin kotona.

Sovellamme kaavaa:

Noita skenaarioita en päässäni soita.

Osaan laittaa ne ohi.

Ja välitän huolehtia, tärkeänä seikkana, siitä,

että kun tiedän tulevan tilanteen, jossa on pimeän pelon uhka, ajan tilanteeseen mahdollisimman korkeassa mielialassa.

Mitä korkeammassa mielialassa olen, sitä helpompi minun on pitää mielestäni pelkoa aiheuttavat skenaariot pois.

Jos tiedän, että puolisoni lähdettyä työmatkalle ja yksin jäätyäni

pimeän pelko saattaa tulla,

suunnittelen noille illoille mahdollisimman mukavaa tekemistä.

Eikä läksy ole sen ihmeempi mikä se on kaikille meille kaikissa elämämme hetkissä:

Tee olosi mahdollisimman mukavaksi.

Tee asioita, joita haluat tehdä.

Tee asioita, joiden äärellä mukavien ajatteleminen on sinulle mahdollisimman helppoa.

TEE ASIOITA, JOIDEN ÄÄRELLÄ TOIVOTTUUN USKOMINEN TULEVAISUUDESSA ON MAHDOLLISIMMAN HELPPOA.

Pelkään, että mies jättää

Jos minulla on pelko raha-ahdingosta,

mitä on se tekeminen, jonka äärellä toivottuun uskominen tulevaisuudessani on minulle mahdollisimman helppoa?

Kun tuotan.

Kun ideoin.

Kun suunnittelen yrityskuvioitani.

Kun markkinoin.

Kun hion mainostani.

Kun parantelen nettisivujani.

Ja niin edelleen.

Kun pelkään, että rakkaus mieheni ja minun välillä lakkaa vielä,

mitä on se tekeminen, jonka äärellä toivottuun uskominen tulevaisuudessani on minulle mahdollisimman helppoa?

Sekö, että lähettelen miehelleni ilkeitä viestejä, ja etsin Tinderistä itselleni varasuunnitelmaa.

Vai se, että kysyn mieheltäni: Mitä mukavaa tänään tehtäisiin?

Olen varannut meille matkan.

Olen antanut anteeksi.

Olen ihminen, jonka kanssa levätä hyvässä tunnelmassa. Minä olen hyvän tunnelman luoja. Sellaisen kodin rakentaja, josta kodista ei kaipaa muualle.

Samalla tiedän, että miehelläni on vapaa tahto,

ja ymmärrän mahdolliseksi sen,

että hän voi valita elämän etäällä minusta. Uuden luvun.

Ja vaikka tuota skenaariota en preferoi, enkä sillä ajatuksella itseäni pelottele ja kiusaa,

aion kuitenkin huolehtia siitä, että minä olen ihminen,

jonka onni ei ole kenestäkään riippuvainen.

Jos en sitä vielä todeksi tunne,

siihen todellisuuteen valitsen pikkuhiljaa siirtyä.

Aion opetella itseni onnellisuuteen säätelyn riippumattomana siitä,

mitä muut, mieheni mukaanlukien, valitsevat tehdä.

Yksi motoistani on:

What ever happens

I will end up being happy.

Pelkään, että menetän terveyteni

Kun pelkään, että terveyteni pettää pian,

mitä on se tekeminen, jonka äärellä toivottuun uskominen tulevaisuudessani on minulle mahdollisimman helppoa?

Kiskoa stressitasot tapissa oravanpyörässä niin kiireisenä, ettei ehdi katsoa, mitä suuhun laittaa, ei ehdi liikkua, ei ehdi nukkua, ei ehdi olla onnellinen,

vai onko se jotakin muuta.

Toimin sinä versiona minusta,

jolle tuo pelko ei ole enää ajankohtainen.

Toimin sinä versiona minusta,

jolle tuo pelko ei ole enää ajankohtainen.

You can LITERALLY become a new person,

if you decide so,

sanoo Bashar,

ja minä uskon.

Miten määrittelen sen uuden ihmisen,

joka minä nyt olen.

Ja mitä hän elämässään tekee.

Mihin hän uskoo?

Mitä hän odottaa?

Mitä hän ei aio lautaselleen ottaa?

Missä on hänen ilonsa?

Miten hän jakaa aikansa ilonsa käsittävän kentän ja muun välillä?

Mistä hänet useimmin löytää?

Pelkään, että vauva tukehtuu — Lapsen menettämisen pelko

Lapseni elinpäivät eivät ole minun käsissäni. Hyväksyn sen.

Hyväksyn sen, että lapseni ei ole mikään puoli-ihminen vaikka lapsi onkin,

vaan täysivaltainen sielu, jolla on oma suunnitelma tälle elämälle.

Minun onneni ei ole sidottu minun lapseeni.

Ei ole.

Minä kerron itselleni:

Mitä tahansa tapahtuu

minä tulen olemaan onnellinen.

Ei se ole itsekästä

hankkiutua onnellisuuteen vaikka olisin menettänyt lapseni.

Ei se ole rakkautta, että “kunnioituksesta edesmennyttä kohtaan”

sitoutuisin vuosien suruun.

Rakkautta on näyttää hänelle,

joka tänne ei-fyysisestä hyvin näkee:

Minä en käytä sinua, ja sinun valintaasi siirtyä tästä elämästä eteenpäin, syynä itseni onnettomana pitämiseen.

Minä olen onnellinen täällä!

Tiedän, että sinäkin haluat niin olevan.

Mitä tahansa ihmiset valitsevat,

milloin tahansa he tulevat ja menevät —

minun onnellisuuteni on minun käsissäni.

Pelkään, että epäonnistun vanhempana

En voi epäonnistua vanhempana, sillä lapseni on tiennyt, mitä tuleman pitää, jo ennen kuin tänne tuli.

“Epätäydellisyydet” minussa hän tiesi, ja ne valitsi.

Epätäydellisyydet minussa hän tiesi, ja ne valitsi, sillä ne kombinoivat niiden teemojen kanssa, joita hän tuli tänne kokemaan.

Omalla esimerkilläni autan lastani kasvamaan itsenäiseksi onnellisuutensa ja hyvinvointinsa säätelijäksi.

Hänen onnellisuutensa ja hyvinvointinsa ei tule olemaan kiinni siitä, teinkö “virheitä vanhemmuudessani”, mitä ne ikinä sitten kenellekin ovat.

Hän tulee osaamaan olla onnellinen.

Hän tulee osaamaan näkemään asioiden hyvät puolet; hyvän minussa, tässä perheessä ja tässä kodissa.

Jos hän valitsee linnoittautua sinne, missä katsotaan vain asioiden synkkiä puolia,

hän niitä aina tulee löytämään

kaikkialta.

Minusta, puolisostani, kaikesta lapsuudessaan ja tässä kodissa.

Voinko tehdä maailman kauniiksi ihmiselle, joka valitsee etsiä kaikesta sen ruman puolen ja jäädä tuijottamaan sitä?

En voi.

Hän tietää, että hän voi valita, sen olen hänelle muistanut monta kertaa kertoa.

Olen tehnyt voitavani.

Hänen on vapaa tahto.

Kunnioitan sitä.

Ehkä suuressa kuvassa häntä palvelee tämä kausi, kun kaikki on rumaa, kun isä on paska ja äiti on paska.

Joskus hän ehkä näkee toisin.

Mutta sen aikataulu on hänen käsissään.

Minä huolehdin hyvistä päivistäni minä omalla tahollani.

Minä olen esimerkki hyvistä päivistä.

Sillä autan koko kylän lapsia.

Hyvä vanhemmuus minulle tarkoittaa:

Ei koskaan pahassa intentiossa.

Halussa tarjota lapselle ympäristö, jossa on mahdollisuus kasvaa itsenäiseksi ja vahvaksi oman hyvinvoinnin ja onnellisuuden säätelijäksi.

Rohkaisin lastani olemaan hän, autenttinen itsensä.

Rakastin ja sen kerroin.

Olen hyvin tehnyt.

“Olen hyvin tehnyt”, sanoin itselleni usein, lapsenikin tähden:

Haluan, että lapsillani on vanhemmat jotka voivat itse itsessään hyvin,

eivät kiusaa itseään itsesyytöksillä ja raipalla,

vaan hellivät itseään hyvillä sanoilla.

Hyvä vanhemmuus minulle tarkoittaa:

Teen parhaani, että lapsellani on hyvinvoiva vanhempi.

Mikä voi vaikeuttaa peloista irtipääsyä

Sinut, pelkoni, annan Suuren käteen. Katson, miten muutut valkeaksi kyyhkyksi, ja lennät pois.

Suuren kädestä saan viestin:

Pidit kiinni pelosta koska

et halua erottua liikaa,

et halua nousta toisten yläpuolelle.

Elät yhteisössä, jossa poikkeavaan laitetaan kaikenlaisia leimoja,

joita sinä et halua.

Kyvytön pelkäämään — Psykopaatti!

Sinäkö muka et pelkää tätä, mitä me kaikki muut pelkäämme? Kuka sinä luulet olevasi!

Kuka sinä luulet olevasi! Me emme pidä tuollaisesta arroganttiudesta! Me emme pidä sinusta.

Me emme pidä sinusta,

ja tämän lisäksi annamme sinulle tästä muutaman mielenterveysdiagnoosin, sillä normaali sinä et ole.

Sanon itselleni: Luovun peloistani,

eikä minun tarvitse kertoa kenellekään.

Minun on asiani.

En käytä muiden valintaa pitää itseään pienenä perusteena pitää itseäni pienenä.

En pelkää olla erilainen.

Olen erilainen tottakai.

Tottakai minä olen erilainen.

Tottakai minä olen erilainen.

En pelkää sitä, että joku ei ymmärrä.

Tietenkään kaikki eivät ymmärrä. Tällä planeetalla on kulkijaa sielullisen kehityksen ja ymmärryksen kyvyn ääripäästä toiseen.

Kuinka selättää kuolemanpelko

Kuolemanpelko on pelko joka saattaa voimistaa muita pelkoja, ikäänkuin olla vahvistimena siellä taustalla.

Kun sen selättää, saa kerralla “alennuksen” myös muihin pelkoihinsa.

Kätevää!

Mitä sellaisia merkityksiä liitän kuolemaan, mitkä herättävät minussa kauhua?

Mistä olen omaksunut nuo kuolemaan liittyvät tarinat?

Olenko hoksannut kyseenalaistaa niitä?

Olenko esimerkiksi ostanut uskon helvettiin joltakin?

Palveleeko tuo helvettitarina minua?

Haluanko pitää siitä kiinni,

vai haluanko käydä tarkastelemaan vaihtoehtoisia tarinoita sille?

Vaihtoehtoisia tarinoita helvetille ja ylipäänsä sille, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.

Saan luoda uudenlaisen tarinan kuoleman ympärille.

Kun tarina on kaunis,

kuolema ei enää pelota.

Mistä lähteä liikkeelle? —

Meditaatio, Bashar [Darryl Anka], Dolores Cannon.

Pelko siitä, että ei voi kontrolloida

Toinen monia pelkoja vahvistava positio, oikeastaan pelko sekin, on: En voi kontrolloida.

Ehkä et voikaan.

Mitä sitten?

Onko aika jo etsiä rauha sen seikan kanssa, että tämä on seitsemän miljardin ihmisen planeetta,

jossa sinä et kontrolloi kaikkea.

Mitä sinä kuitenkin aina voit kontrolloida?

Omia olemisen tilojasi,

sekä omia reaktioitasi.

Voi kuitenkin olla, että sinä et voi,

sillä et osaa noita taitoja vielä.

Ehkä olet vielä tilassa,

että et ole omien olemisen tilojesi ja reaktioidesi päällä.

“En tiedä miten toimin tilanteessa, jossa joudun kohtaamaan tämän ja tämän asian.”

Pelkäätkö, että alat heitellä tavaroita?

Että käyt kimppuun, vahingoitat jotakuta?

Että sydämesi pysähtyy?

Että hyppäät parvekkeelta?

On aika päivittää sinä.

On aika ryhtyä ihmiseksi,

joka operoi elämäänsä tietoisena

ja joka on niin omien reaktioidensa kuin olemisen tilojensakin herra.

On aika astua ylös siitä tilasta, jossa tuulet heittelevät,

ja saa pelätä, mihin ne tämän kaarnalaivan paiskaavat.

Tilaan, tasolle, jossa ärsykkeen ja reaktion välissä on tietoinen valinta.

Omien olemisten tilojen hallitsemisessa ja pelkojen ulottumattomissa pysymisessä auttaa Kirjasto.

Esimerkiksi seuraavat kappaleet auttavat pysymään laduilla, joilla pelkosi eivät liiku:

Aamuäänite hyvän päivän petaamiseen

Tämän muistaminen petaa keveyttä

Äänite aamuun: "Eihän tästä voi tulla kuin erittäin hyvää"

Itsevarmuus- ja keveysramppi (maagikko.com)

Omien olemisen tilojen herraksi käyvän kannattaa tutustua juttusarjaan

Mukavien päivien taito.

Tapaamme Kirjastossa!